Mainittakoon heti aluksi, että sivun vasemmassa reunassa on linkit kuviin, niiden pitäisi toimia myös naamakirjattomille henkilöille. Harkinnassa on myös erillisen kuvagalleria aloittaminen, mutta tällä hetkellä ei viitseliäisyys riitä, koska nuidenkin pitäisi toimia.

 

Vähän lisää Margaret Riverin reissusta. Margaret River on siis tunnettu viinialue noin 280 km Perthistä etelään. Alueella on kymmeniä(jos ei jopa satoja) pieniä ja suuria viinitiloja, joista suurimmalla osalla on myös oma myymälä ja maistelukellari. Emme kuitenkaan käyneet kuin kolmella tilalla, koska hintataso oli sitä luokkaa, ettei kehdannut mennä edes maistelemaan kun ei kuitenkaan mitään oltu ostamassa. Yhdellä näistä myös syötiin, mutta ruuan hinta-laatusuhde ei ainakaan allekirjoittanutta miellyttänyt. Pienestä nuudelikeittokulhosta sai pulittaa noin 15 euroa. Nälkä ei oikeastaan edes siirtynyt, mutta kun enempääkään ei raskinut syödä. Vähän turhan hieno paikka oli meidän budjetille.

 

Suurin osa tästä kolmen päivän reissusta käytettiin lukuisien rantojen ihasteluun ja niiden välillä ajelemiseen. Kävimme myös katsomassa kahta majakkaa(toisessa myös sisällä opastetulla kierroksella), yhdessä kristalliluolassa sekä paikallisella suklaatehtaalla. Rannat ja niiden tyrskyt olivat mahtavia kunnon merimaisemiin tottumattomalle turistille, ja sen huomasi myös kameran kuvia selatessa. Paljon yritettiin hienoja kuvia ottaa, mutta arviolta 80 % kuvista päätyi lopulta roskakoriin. Onneksi oli vara mistä valita.

 

Koko matkahan suoritettiin siis vuokra-autolla, jonka virkaa hoiti automaattivaihteinen Nissan Micra. Autoa varatessa annettiin ymmärtää, että se olisi manuaalivaihteinen, joten automaatti oli oikein positiivinen yllätys. Ei tarvinnut vielä opetella vasemmalla kädellä vaihtamista vaan sai keskittyä täysin vasemmalla puolella ajamiseen. Ajaminen sujuikin oikein hyvin molemmilta, jos jo mainittua ikkunoiden pyyhkimistä ei oteta huomioon. Täkäläinen liikennekulttuuri on myös aika erilainen kuin Suomessa. Vilkkua käytetään vuolaasti, muille autoille annetaan tilaa (jalankulkijoille ei niinkään) ja nopeus pidetään mielummin hieman alle rajoituksen kuin yli. Perin outoa, kun muutkin autoilijat otetaan huomioon!

 

Torstai iltana palattiin tähän samaan hostelliin, missä oltiin ensimmäinen viikko. Henkilökunta ja muut asukkaat olivat niin mukavia, että oli mukava tulla takaisin. Ollaan täällä keskiviikkoon asti, jolloin lennämme Cairnsiin. Siellä olemme hostellin järjestämässä telttamajoituksessa pari yötä, jonka jälkeen saamme varaamamme retkeilyauton ja pääsemme ihastelemaan itärannikkoa. Molemmat odotamme auton saantia innolla, varsinkin nyt kun on jo saanut totutella vasemmalla puolella ajamiseen. Sillä autolla pääsee opettelemaan myös vasemmalla kädellä vaihtamista, niitä autoja kun ei automaatteina tainnut olla ollenkaan.

 

Mainittakoon vielä ihmisistä täällä, että kaikkien kanssa on todella helppo tulla juttuun. Varmastikkin paljon juuri sen takia, että ainakin täällä hostellissa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla tavalla reissaamassa, joten kaikki haluavat yhtälailla tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla muiden kokemuksia ja suunnitelmia. Paikalliset ovat myös todella ystävällisiä ja avoimia. Viime viikolla alkoi Perthin junassa eräs paikallinen nainen kyselemään mistä ollaan ja mitä on suunniteltu kun kuuli meidän puhuvan suomea. Ainakin minulle moinen vaatii vielä hiukan totuttelua, sen verran hyvin olen jo suomalaisen jurouden sisäistänyt. Huomaa myös, että kielitaito on päässyt hiukan kangistumaan, joten tämä on oikein tervetullutta harjoitusta englannin puhumiseen ja kuuntelemiseen.

 

Samu