Byron Baysta matka jatkui takaisin Brisbanea kohti, Wet'n'Wild vesipuistoon. Se oli kyllä kiva puisto, ja vaikka me ei käyty kuin kerran jokaisessa mäessä, melkein koko päivä siihen silti meni. Minulle hienoimpia mäkiä olivat muutamat ei liian jyrkät mäet, jotka laskettiin ilmarenkailla. Totta kai sitä piti käydä sitten kaikki jyrkätkin mäet yhtä lukuunottamatta ja siellä on kyllä panostettu vauhtiin ja jyrkkiin kulmiin oikein kunnolla. Viimeisessä liukumäessä mentiin jo melkeen pystysuoraan alas sitä mäkeä. Ihan kamala. Samu nautti niistä tietysti hieman enemmän kuin minä. Kaikkien vesiliukujen jälkeen me päätettiin käydä vielä jättikeinussa. Koska asia olisi liian hankala selittää, kattokaa tuosta linkistä minkälainen keinu se oikein olikaan. Voin vaan sanoa, että mää sulin silmät jo hyvissä ajoin ennen puolta väliä, ku meitä hinattiin sinne ylös. Ja mulla pysähty kaikennäköset elintoiminnot kyllä sen ensimmäisen pudotuksen ajaksi. Muuten oli kyllä aika mahtava lentää siellä.
Youtube video

Perjantai aamuna sattu mielenkiintoinen välikohtaus meidän aamupalalla. On me ennenkin hätistelty liian lähelle tulevia harakoita pois mutta ikinä ei oo kukaan päälle käyny. Ko. aamuna meidän aamupalaseurana oli kuitenki uudenlainen lintu, ilmeisesti Kookaburra, ja se kävi lopulta röyhkeäksi. Minä olin oikein säästelly toista leipää, jossa oli vielä keitetty kananmuna päällä, ku se on aika harvinaista herkkua ollut, niin just kun olisin alkanut syömään sitä, tämä lintu hyökkäsi mun selän takaa ja vei mun leivän. Mää suutuin sille ihan tosissani ja kävin jo hakemassa koko leivän kaikkine murusineen pois, ettei sille jää mitään. Sitte mää vielä heitin sitä puolitäydellä vesipullolla ja se ei uskonu, että se vesipullo tulis päälle ennen ku se jo osu, jollon se lintu vihdoin tajusi lähtä nuolemaan haavojaan. Kyllä meinasi pistää vihaksi tuommoset ruokavarkaat.

Sitte suuriin uutisiin: mää hain Samun Fraser Islandin safarin aikaan töitä myös Brisbanen Marriott hotellista, joka on siis saman ketjun hotelli, ku Dubaissa oli, ja perjantaina selvisi, että mää sain sen työpaikan! Tämä työpaikka on nyt sitte semmonen, että mää en todellakaan sano kahen kuukauden jälkeen, että hei mun täytyyki nyt lähtä kotiin, vaan mää tuun olemaan siellä 6 kuukautta töissä, eli mun paluupäivä myöhästyy nyt jälleen ainaki sen 4 kk. Sen jälkeen sitä pitäs matkustella vielä hetki, nii ehkä toukokuun lopussa oisin tulossa takas. Sillon pari viikkoa sitte tuntu, että mitenköhän sitä meinaa selvitä, saakohan sitä töitä yms, ja nyt ne asiat selvisi ainaki mun osalta. Siellä Marriottilla mää tuun olemaan puhelinpalvelussa ja respassa, mutta mää saan tehä vuoroja myös kokouspuolella ja ravintolassa, joten ainaki luulis tunteja tulevan. Palkka ei oo niin hyvä, ku mää oisin toivonu, mutta tämä työ tulee myös edistään mun uraa, joten sen verran mää oon todellaki valmis joustamaan palkasta. Nyt vaan jännitetään mistä Samu saa töitä vai saako mistään. Jää nähtäväksi.

Perjantaina alko myös meidän viimeinen viikko tämän auton kanssa. Minä sain ite päättää töitten alkamispäivän (12.11.2012), joten ehdin lomailla tässä vielä tämän viikon, mikä meillä tämä auto on. Viimeisille päiville ei oo vielä mitenkään ihmeellisiä suunnitelmia. Ehkä lähdetään vielä yhdessä kansallispuistossa käymään, mutta varmaksi ei olla päätetty. Surfaustakaan me ei olla vieläkään kokeiltu. Eikä tutustuttu Aboriginaalien kulttuuriin kunnolla. Kaikkia näitä ei taida edes ehtiä.