Sillon ku Samu oli siellä safarilla, mää tosiaan nautin olostani ihan rauhassa, joskin se ensimmäinen päivä tuntu kyllä vastustavan aika pahasti siinä. Ensin ne kaikki työnhakuun käytetyt 6 tuntia oli ilmeisesti menny hukkaan, ku mun CV:ssä oli vissiin joku virhe, että kukaan ei saa sitä auki. Ja illalla ku olin jo alkamassa rauhottumaan nukkumaan pimeän tultua, huomasin (=luulin), että jääkaappiin tuleva virta alkaa olla vähissä, joten ei auttanu, ku lähtä ajelemaan reissu vielä siinä illasta, että saa akkua ladattua. Ilmeisesti sitäkään ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä, mutta oli se hyvä kuitenki, että tuli vähän ladattua sitä. Kaheksan aikaan sinäki iltana mää olin niin sippi, että en jaksanu tehä enää yhtään mitään, vaan nukahin puoli yheksään mennessä.

Tänään me mietittiin vähän, että mitä me nyt sitte tehtäis tämän kaiken työnhaun ja täällä olemisen suhteen, ja keskustelu junnasi vähän paikallaan, ku mää sainki puhelun Sydneystä. Mulle soitti tyyppi just siitä samasta firmasta, missä Silja oli töissä täällä Australiassa ja kutsu haastatteluun torstaiksi. Mää en nyt kyllä ihan torstaiksi kerkiä Sydneyhyn, mutta se sano, että tulla sitte käväseen CV:n kans kunhan oon Sydneyssä. Jes! Just ku tuntu, että tämä on vähän epätoivosta, pitäskö lähtä vaan kotiin ku on auton palauttanu, ni asiat alkoki vähän edes etenemään. Sen jälkeen me sovittiin, että nyt käydään vielä Australia Zoo, maan isoin eläintarha, Brisbane, Wet'n'Wild vesipuisto, Surfers Paradise ja Byron Bay sekä missä nyt muuten tekee matkalla mieli pysähtyä. Byron Baysta minä jatkan suoraan sitte bussilla Sydneyhyn ja Samu palauttaa auton Brisbaneen. Siinä jää n. Viikko aikaa silleen, että Samu saa ajella ittekseen sillä autolla. Sen jälkeen ei oo tietoa, millon taas ollaan samassa kaupungissa. Sen näkee sitte.

Kaikkien näiden suunnitelmien jälkeen me päätettiin poiketa vielä Noosan kansallispuistoon, ennen ku lähettiin jatkamaan matkaa. Minä olin käyny siellä jo edellisenä päivänä ja oli kyllä käymisen arvonen ku mää näin delfiineitä hyppimässä siellä meressä. Tänään mietin jo, että jäisin päikkäreille siksi aikaa, mutta kyllä kannatti lähtä vielä uudestaan. Tänään ei näkyny delfiineitä, mutta tänään me nähtiin viimeinkin ihan oikea villi koala! Siellä se torkku puussa uneliaan näkösenä, mitä nyt välissä vähän oiko tassujaan/käpäliään/jalkojaan. Ja ku se sattu olemaan just siinä kävelyreitin päällä, ni meinasipa muutamat onnekkaat jäähä koalan pissan alle. Mutta kaiken kaikkiaan se oli kyllä aivan älyttömän sulonen otus, ja varisinki ku sen villinä näki. Siljan kikka muuten toimi. Viimeksi Magnetic Islandilla oli toiveena nähä koaloita, ja sillon silja vinkkasi, että ettikää ihmisryppäitä, ni löydätte sen koalan. Nytki me eka ihmeteltiin että mikä torikokous täällä on ja miksi ne kaikki kattoo tuonne ylös. Arvattiin kyllä sitte mikä siihen oli syynä.