Viimein saavuimme Townsvilleen, joka on noin 200 km Cairnsista etelään. Viikko ja 1000+ kilometriä tuolle välille ei ehkä ihan täsmää, mutta onhan tässä kierrelty vaikka missä. Huomenna on aika ensimmäisen ”pääkohteen”(kun Tully joen koskenlaskukin missattiin), kun menemme pariksi päiväksi Magnetic Islandille. Sieltä varasimme kahdeksi yöksi telttamajoituksen, koska tämän auton vieminen sinne olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Siellä on tarkoitus tutustua saareen kävelyreittejä pitkin, uida, snorklata ja meloa. Torstaina menemme vielä aamusta ohjatulle kajakki retkelle saaren ympäristöön. Ohjattu retki oli vain 10 $ pelkän kajakin vuokraa kalliimpi ja toivottavasti sitäkin antoisampi.

Tänään Townsvilleen saapuessa alkoi hiipiä jo epäilys, että olemme(kaikki elektroniset laitteet mukaan lukien) jo täysin seonneet päivissä. Lähes kaikki kaupat ja kahvilat olivat kiinni, missään ei näkynyt juuri ketään ja kaikki parkkipaikatkin ammottivat tyhjyyttään. Kellot ja puhelimet näyttivät kuitenki maanantaita ja tarkoitus oli mennä turisti-infoon kyselemään Magnetic islandille ohjelmasuosituksia, mutta sekään ei ollut auki. Ettei vaan sittenkin olisi sunnuntai? Vasta parin korttelin kävelemisen jälkeen näimme yhden liikkeen ovessa lapun ”Closed on Queens birthday 1^st Oct.” huh, ei me nyt sentään niin sekasi vielä olla, vaikka näin lomalla onkin joka päivä lauantai. Ei paljon oo Suomessa vapaita näkyny pressan synttäreitten kunniaksi.

Tämän jälkeen suuntasimme rantabulevardille, joka oli kuin ammuttu täyteen ihmisiä. Kaikki kahvilat ja piknik alueet täynnä porukkaa. Ei ihme, että edellisen yön rannan tuntumassa ollut levähdyspaikkakin oli täynnä hulppeita asuntovaunuja. Joku olis voinut mainita asiasta meillekin nii ei ois turhaa lähetty sieltä rannalta kaupunkiin pyörimään.

Viime viikon loppupuolella käytiin mm. Australian korkeimman suoran pudotuksen vesiputouksen(Wallaman falls) luona ja mukavalla uintipaikalla (Murray falls), josta myös kuvia. Viime viikolla Niinalla oli myös ongelmia vatsan kanssa ja viettikin puolitoista päivää täysin toipilaana. Syystä ei ole mitään tietoa eikä itselläni ole ollut ongelmia, joten mistään kovin vakavasta ei tainnut olla kyse. Sinä aikana kävin tekemässä pari pientä lenkkiä Mission Beachin lähistöllä olevissa kansallispuistoissa. Niillä seuduilla näimme myös hyvin harvinaisen kasuaarin ylittämässä tietä. Kyseisiä otuksia on jäljellä noin 1000 yksilöä, joista noin 40 elää Mission Beachin alueella, joten mistään ihan tavallisesta västäräkistä ei ole kyse. Lintu on noin 1.5 m korkea eikä osaa lentää ja sen höyhenet näyttivät hiukan mopin langoilta. Onneksi hidastettiin risteykseen jo valmiiksi, muuten olisi voinut tulla melko tiukka jarrutus.

Äiti kyseli jo haivaroituksien perään, joita ei ole ainakaan meidän korviin kuulunut. Sitäkin enemmän varoitellaan meduusoista merellä ja krokotiileistä joilla.

Pari huvittavaa seikkaa teiden varsilta:

1. Vaikka kuinka pieni oja tai sen kuivunut ja umpeen kasvanut uoma menisi moottoritien ali, on ne kaikki nimetty oikein kyltein tien varteen.

2. Liikennemerkkeihin on onnistuttu sullomaan sellainen määrä tekstiä, että ilman ajokorttiakin ajaminen varmasti onnistuisi, jos vain on tarpeeksi nopea lukemaan. Esim. jos nopeusrajoitus pienenee, on tien varressa uusi rajoitus, jonka jälkeen järkyttävän iso punainen kyltti, jossa lukee ” VÄHENNÄ NOPEUTTA”. Aijjaa?

Lisäksi on paljon kaikenlaisia eläimiin liittyviä liikennemerkkejä, esimerkiksi iso kyltti, jossa kuva kaatuvasta kasuaarista ja ruttuisesta autosta, jonka keula on ilmassa, ja teksti ”kaahaminen on tappanut kasuaareja”. Tälläisesta yritän saada myös kuvan jahka sattuu vielä tulemaan vastaan.