3.10.-12

Päivän ohjelma:

n. klo 9.00 Aamupala(mysliä ja leivät leipägrillissä tehtynä)

9.30 – 11.00 palloilua hostellilla

11.00 – 12.20 ruuan valmistus ja syönti(sieni-pastaa)

12.30 – 14.30 kalastusta

14.30 – 15.30 löhöilyä hostellin altaalla

15.30 – 16.45 ruuan valmistus ja syönti (”pyttipannua”)

17.00 – 18.00 suihkussa käynti ja teltassa roikkumista

18.15 lähtö illalliselle läheiseen ravintola Man Fridayhin

 

Kuten näkyy, päivistä aika huomattavan suuri osa menee syömiseen tai sen valmisteluun. Autoillessa se siivu on vielä huomattavan paljon suurempi. Toivottavasti tämän illan ravintola illallinen saa mahan sen verran täyteen, että ei tarvi ruokaa miettiä ennen aamua. Uskallan kyllä hivenen epäillä, ainakin omalta osaltani.

 

Tänään oli siis hostellin puolesta järjestetty kuljetus ja kalastusvehkeet saaren länsirannalle. En oikein tiennyt, millaista kalastusta oli luvassa, joten odotukset eivät hirvittävän korkealla olleet, mutta teki kuitenkin mieli lähteä mukaan kun ilmanen reissu oli. Paikan päälle kun päästiin, niin aika äkkiä selvisi täkäläinen tapa kalastaa rannalta. Pistetään koukkuun syötti, heitetään koukku virvelillä mereen, pistetään virveli hiekalle telineeseen ja odotellaan. Kuulemma oltiin tänään yhdellä saaren parhaista kalapaikoista, mutta jotenkin ei yllättänyt, että yhtään tärppiä ei kuulunut. Ei siis kenellekkään kymmenestä paikalla olijoista. Kalapaikka oli kuitenkin oikein mukava hiekkaranta, joten kyllähän siinä kelpasi fisuja odotellessa istuskella ja kauhistella jälleen kerran täkäläisiä hintoja kanssamatkustajien kanssa.

 

Samu

 

5.10.2012

 

Keskiviikkoiltana oli siis se edellä mainittu illallinen Man Friday nimisessä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli kyllä aivan taivaallista, jälleen kerran, ja jopa Samu tykkäsi omasta annoksestaan niin paljon, että söi koko suuren lautasellisen papuineen kaikkineen. Toisin kuin se epäili, se ei vielä aamullakaan jaksanut syödä muuta kuin mysliä aamupalaksi, varsinkaan kun siinä vaiheessa luulimme vielä menevämme trooppiselle aamiaiselle jonnekin eristetylle rannalle kajakkireissun puitteissa. Seitsämän aikaan aamulla olimme jo valmiit kirjautumaan ulos hostellista ja siirtymään kajakkireissun rannalle, mutta meille selvisikin, että tuulisen sään vuoksi koko reissu on peruttu. Sivu suun meni sitten sekin reissu. Sen sijasta kävimme kuitenkin tutustumassa villieläin farmiin, jossa oli muutama krokotiili, liskoja, vompatti, papukaijoja, käärmeitä ja päivän kohokohtana koala! Kaikkea edellämainituisa sai myös pitää sylissä, joskin koalan syleilystä piti maksaa erikseen lakisääteinen maksu. Muuten kaikki olisivat koko ajan halailemassa koaloita joka paikassa. Koalat eivät kyllä ole mitään ruudin keksijöitä, meidänkin piti koko ajan esittää puuta silloin kun se oli sylissä, muuten se koala olisi hämmentynyt. Ja jos halasi liian lujaa, se koala saattoi uskoa, että puu käy päälle ja lähtee karkuun. Oli se kuitenkin sen arvoista, kun samalla kuuli myös monista muista Australian villieläimistä. Varsinkin krokotiilit olivat todella mielenkiintoisia.

 

Sen jälkeen oli tarkoitus palata bussilla hostelille, mutta koska sen villieläin farmin yhteydessä oli myös matkatoimisto, jäimme varaamaan Whitsundayn saarien purjehdusta ja myöhästyimme bussista. Ei muuta kuin liftaamaan. Saimme kyydin mukavalta keski-ikäiseltä mieheltä, joka oli tullut tänne kunnostamaan tulevaa eläkepäivien kotiaan. Mantereella emme ehkä uskaltaisi liftata, mutta kyllä niin pienellä saarella, kuin Magnetic Island on, kehtasi ihan hyvin liftata. Sen jälkeen olikin vuorossa Townsvilleen palaaminen, ruoanlaitto ja yöpaikan etsiminen. Illalla meille selvisi myös, että Ayrissa ja Bowenissa pitäisi olla töitä, joten tänään käytimme sitten pari tuntia töiden etsimiseen, mutta ilmeisesti kaikki muu poiminta on loppumassa, ja nyt vai odotellaan että mangot kypsyvät marraskuun alkuun. Juuri pahimmoilleen ohi meidän aikataulusta. Onneksi sunnuntaina on kuitenkin tulossa edellämainittu Whitsundayn purjehdus, joten loma jatkuu vielä. Kierrämme niitä saaria kolme päivää ja kaksi yötä. Meillä on oma kahden hengen hytti 16 matkustajan Summertime-nimisessä purjeveneessä ja näillä risteilyillä ruoat ovat kuulemma aivan gourmet-tasoa. Syönti on muutenkin monta kertaa päivässä, joten jopa Samun pitäisi selvitä nälkää näkemättä koko purjehdus. Sen risteilyn aikana meillä on mahdollisuus rentoutua laivalla tai joillain rannoille, snorklata, uida, käydä kajakilla melomassa ja sukeltaa, lisämaksusta tosin. Aurinkorasvaa ei siis todellakaan saa unohtaa kotiin.

P.S. Kummallista että kuvat ei toimi, meille ainakin toimivat hienosti, vaikkei ollakkaan kirjauduttu facebookkiin.