Otsikko siis viittaa näihin kahteen päivään, jotka minä ja Samu saadaan olla erossa toisistamme. Viimeiset 6 viikkoa me ollaan oltu tekemisissä 24/7 joten ei taida olla ihme, että pari päivää erillään tekee vain hyvää. Eipä sillä, juuri eilen todettiin, että vaikka kuinka tekisi mieli tapella, ei meillä oikein ole siihen aihetta, joten pienetkin kinastelut jäävät sitten siihen. Nyt aion kuitenkin nauttia olostani ihan omassa rauhassani, tehdä asiat juuri niin kuin minusta tuntuu ja syödä juuri niitä ruokia, joita Samun kanssa ei oikein pääse syömään. Kuten sienipastaa, johon saan laittaa juuri niin paljon sieniä kuin haluan ja niin isossa muodossa, että ne myös näkyvät. Sen aika on kuitenkin vasta huomenna, tänään aion syödä sushia.

Aamulla me heräsimme molemmat jo ennen kuutta ja seitsämän aikaan Samun piti olla jo lähtövalmiina sinne Safarille. Puoli kahdeksaan mennessä minä olin jo pessyt ja ripustanut pyykit kuivamaan, ja sen jälkeen alkoikin ankara työhakemusten lähettely. Nyt kello on puoli kaksi, joten kohta kuusi tuntia olen lukenut työpaikka ilmoituksia ja lähetellyt hakemuksia. Lähinnä ravintoloihin Brisbaneen ja Surfers Paradiseen. Otin myös tarteen listan farmeista, joilla voisi olla tarve hedelmänpoimijoille marraskuussa ja ajattelin kohta vielä vilkaista lisää ilmoituksia lastenhoitajien tarpeesta. Eiköhän sitä näillä eväillä joku paikka tärppää. Jos ei muuta, ni voinhan vaikka hakea siljan vanhaan työpaikkaan Sydneyhyn. Taisivat siljastakin tykätä, joten josko ne vaikka ottaisivat minutkin.

Täytyy muuten mainita, että meillä on unirytmi kääntyny aika mielenkiintoiseksi. Nukkumaan menoa me alamme suunnitella viimeistään siinä kahdeksan aikaan, yhdeksältä on kumpikin jo unessa, ja aamulla herätään kuuden ja kahdeksan välillä, joten yöunet meillä on kyllä todella pitkät nykyään. Ja silti varisnkin Samu on nukkunut viime aikoina päikkäreitä, sekä ollut muutenkin väsynyt. Minulla meni oma väsymyskausi ohi jo aiemmin, nyt ei ole paljon ollut tarvetta päiväunille.