Huomio itselle: Elä ikinä kirjota uutta blogipäivitystä suoraan sinne nettipohjaan. Se saattaa kadota ja sen jälkeen Samu nauraa räkäsesti vieressä! Kulutin siis jo yhen puoli tuntia päivittämässä tätä blogia ja just ku yritin julkaista sen, netti oli katkennu ja koko teksti katosi.

Näille viimeselle neljälle päivälle meillä ei ollu oikeestaan kummempia suunnitelmia, mutta silti ne saatiin tuhlattua aika lahjakkaasti ei-mitään tekemällä. Perjantaina palautettiin auto Perthiin ja loppupäivä kierreltiinki sitte vielä siellä. Launtaina ja sunnuntaina käytiin vielä käveleskelemässä tässä Fremantlen keskustassa ja ostettiin Fremantlen kauppahallista kauhea määrä vihanneksia, joiden innoittamana kokattiin sitte kasvislasagnea. Mainittakoon, että kumpikaan meistä ei oo kokannu lasagnea, ikinä. Siitä ei siis vahingossakaan tullu sitte lasagnea, enemmän se oli vaan kasvispaistos lasagnelevyillä. Söi sitä silti paremmin ku kasvispastaa jota me ensimmäisellä viikolla kokattiin. Se oli aika kamalaa. :)

Maanantai-iltana me tavattiin vielä Angelina ja sen poikakaveri Abdullah Perthissä todella maukkaan pitsan äärellä. Kotiinlähtiessä meitä oli kohdannu ”kevätmyrsky” (kuulin että suomeaki meinaa kohta syysmyrsky siunata, onneksi olkoon) joten Angi ja Abdullah heitti meidän tänne Fremantleen asti autolla. Koko illan minulla oli todella kotoisa olo, kun sai puhua paljon englantia ja paluumatkalla me intouduimme Angin kanssa puhumaan vielä saksaa, vaikka tottahan me tiedettiin, että se oli epäkohteliasta Samua ja Abdullahia kohtaan. Ei vain voinut vastustaa.

Tänään kävimme Fremantlen entisessä vankilassa, ensin kuulimme yleistä infoa vankilan toiminnasta aikanaan ja sitten erityisiä tarinoita suurista pakoyrityksistä, joita vapauteen kaipaavat sielut olivat toteuttaneet. Fremantlen vankila valmistui 1859, tulevien asukkaiden toimesta totta kai. Vankila oli toiminnassa vuoteen 1991 asti, jolloin jotkin viranomaiset päättivät, että sellit, joissa ei ole muuta kuin metallisanko vessana eivät enää kelpaa edes vangeille asuinpaikaksi. Olot olivat kaiken kaikkiaan karut, vaikka joillakin oli myös mahdollisuus tehdä töitä kakkuaan lusiessaa. Ei kaikilla. Kaikkein kalsein hetki oli, kun oppaamme väänsi vivusta, jolla aikanaan hirtettyjen vankien alta avattiin luukku että he putosivat kuolemaan. Vivun kalsea kolahdus oli viimeinen ääni, jonka kuolevat vangit kuulivat. Hyi kamala. Pakoyrityksiä vankilasta oli tapahtunut tuhansia, tarkkaa lukua ei ollut, mutta näistä vain 7 olivat saaneet lopullisen vapautensa. Muut olivat jääneet kiinni. Mikäköhän tämä luku on Oulun vankilassa?

Huomenna on tarkoitus käydä vielä kalliokiipeilemässä ennen lentoa lämpimään Cairnsiin. Siellä on kuulemma keskilämpötila 28 astetta, joten toiveet kesästä ovat korkealla. :)

Loppuun vielä maininta Samun huomiolle auringosta. Muutama päivä saapumisen jälkeen hän alkoi ihmetellä, kuinka aurinko kulkee taivaalla väärään suuntaan, ikään kuin lännestä itään. Jonkin aikaa asiaa pähkäiltyämme huomasimme, että aurinko itsessään kulkee kyllä idästä länteen, mutta vain väärällä puolen taivasta, pohjoistaivaalla. Siksi se siis näyttää kulkevan väärään suuntaan. Jännä huomata tällaisia kummallisuuksia. :)

P.S. Kuvia vankilasta on nyt lisätty Samun kuviin.